(ensimmäiseen tehtävään oli käytettävissä vain vähän aikaa)
Kädet ylös, tämä on ryöstö!
Sanoi mustanpuhuva suuri susi. Kaikki me jähmetyimme paikoillemme, kuin autot punaisissa valoissa.
Punaisesta puheenollen, näkisinköhän minäkin pian punaista, kun tilanne oli näin absurdi. Tunsin kuinka kihelmöinti levisi päästä varpaisiin. Sitten kai pyörryin.
(toinen tehtävä oli etsiä aikakausilehdestä artikkeli ja yliviivata sanoja, jäljelle jätetyt sanat muodostavat runon)
Ihanaa
Sohvalle ja virkkaamaan torkkupeittoa.
Kynttilät höyryää vieressä.
Pitäisi olla täydellinen
näin sitä trendikkäästi pari
ja nautitaan.
En sentään leiponut
mutta
olen kyllä vaihdellut netissä kuvia.
Virkkaan ja oikein odotan
kohta minä osaan elää täysillä hetkessä.
Todellisuudessa harhailee kutsu lenkille
Mitä?
Pitäisikö pyykkiä pakottaa.
Toiminnaksi tämä on tosi tylsää.
Tykkään kyllä virkkaamisesta ja kynttilöistä
mutta
korvapuustejakin kuulostelen,
mikä on?
Innostuksen puuskassa aloittamani maalausurakka on pettymys
työlästä ja puuduttavaa hommaa.
Selväähän se on, että mistä on puute.
Maailma on täynnä tavaraa, joten takaisin mummolaan
Mutta kun on pakkokyykkinyt perunamaalla
ja pukeutunut vaatteisiin rahasyistä
on vaikea
on.
Tosi hyvää, mutta luksusta?
Ja sohvalla pötkötellessä kuitenkin applikoida
rentoutuahan tässä piti!?
Se onnistuu röhnöttämällä, turvallisen välimatkan päässä
sienikuivureista.
(kolmas harjoitus oli aika haastava tälläselle isoista alkukirjaimista ja pilkuista nipottavalle. Piti taivuttaa sanoja väärällä tavalla ja käyttää niitä sitten tekstissä. Kamlaa...)
Hassuloita rotteja kadulla. Yhdeltä tippui kolike. Joku muu rottaliini laskeskeli raheitaan vieressä. Kaupan sisätilasessa oli ruuhkaa ja töpselejä oli joka suunnassa. Omenaisia vai juustoa?
Saimme kotiin tehtäväksi pohtia omaa suhtautumista kirjoittamiseen, miltä se tuntuu ja mitä se antaa.
Minulle kirjoittaminen on todellakin ajatusten prosessointi keino. Kirjoittaminen rauhoittaa tunnetilaa ja auttaa pysähtymään hetkeen. Kirjoittamani tekstit jäävät itselleni talteen, koska ne tulevat suoraan sydämestä, enkä haluaisi jakaa niin henkilökohtaista sisältöä kuin kaikista lähimmille ihmisille/ihmisille joille tekstit ovat tarkotettu. Kevyemmät esimerkiksi sanapajoilla tehdyt tekstit ovat oikeesti minusta kivoja ja tunnen niistä todella paljon iloa ja onnistumista, sekä esimerkiksi leikekirjastani (vaikka se on aika tunnepohjanen). Kirjoittaminen antaa mulle kokemusta siitä että olen hyvä sanoittamaan mun tunteita sekä kääntämään ne taiteeksi.Pystyn myös väliin laittamaan ajatuksen virran myötä tulleita hassuja sanaleikkejä, joissa ei ole mitään järkeä, mutta jotka saavat itseni ainakin nauramaan. Minulle vaikeinta on saada pituutta teksteille ja yksityiskohtaiset kuvailut eivät luonnistu millään. Siihen mun pitääkin panostaa ja tehdä harjoituksia.
